6.9 Adaptointi ja säätöparametrit

Säätimen on sovittava lämmitysvyöhykkeeseen. Massiivinen jakotukkilevy reagoi hitaasti ja antaa anteeksi suuret säätöaskeleet; pieni suutin reagoi nopeasti ja heilahtaa yli, jos sitä kohdellaan samoin. Kanavan säätöparametrit eivät siksi ole makuasia vaan mittaussuure – ja adaptointi on se mittaus.

Kahdenlaisia lukuja

LuvutkuvaavatMerkitys
Ks, Tg, TulämmitysvyöhykettäKuinka voimakkaasti vyöhyke reagoi tehoon (Ks), kuinka kauan siihen kuluu (Tg) ja kuinka kauan se ei reagoi lainkaan (Tu). Mittauksen tulos.
Kp, Tn, TvsäädintäKuinka voimakkaasti se vastaa poikkeamaan (Kp), kuinka nopeasti se tasaa pysyvän jäännöksen (Tn) ja kuinka voimakkaasti se reagoi muutoksiin ennakoiden (Tv). Laskennan tulos.
Cid, CnbvaimennustaPienentävät I- ja D-osuutta niin kauan kuin poikkeama tai sen muutos on suuri. Ne estävät ylityksen asetusarvon hyppäyksen jälkeen. Käytössä vain viritys­säännöllä ”Modified”.

HUOMAA

Ks, Tg ja Tu ovat muotin ominaisuuksia. Niiden muuttaminen ei paranna säätöä – se muuttaa oletusta, johon säätöparametrit perustuvat. Joka haluaa mukauttaa säätöä, muuttaa arvoja Kp, Tn ja Tv; joka haluaa kertoa laitteelle, miten vyöhyke käyttäytyy, ajaa adaptoinnin.

Miten adaptointi mittaa

Adaptointi kulkee kahdessa vaiheessa. Ensin kanava lämmittää vakioteholla, ja Thermonom etsii lämpötilan nousun jyrkimmän kohdan. Sitten se kytkee tehon pois ja tarkkailee jäähtymistä. Käyrien kulmakertoimista ja päällekytkennän ja ensimmäisen reaktion välisestä viiveestä saadaan Ks, Tg ja Tu; virityssääntö tekee niistä Kp:n, Tn:n ja Tv:n. Kulku voimassa olevine aikoineen on kohdassa ”Adaptointi”.

Kuva 23: Adaptointi lämmittää vakioteholla, kunnes nousu on ohittanut maksiminsa, ja tarkkailee sen jälkeen jäähtymistä. Molemmista kulmakertoimista syntyy lämmitysvyöhykkeen malli.

Jotta mittaus olisi jonkin arvoinen, vyöhykkeen on oltava riittävän kylmä: jo lähellä asetuslämpötilaansa oleva vyöhyke ei anna käyttökelpoista nousua. Adaptointi keskeytyy tällöin ilmoituksella. Samalla se tunnistaa kolme anturivikaa, joita on normaalikäytössä vaikea erottaa: vaihtuneen napaisuuden (lämpötila laskee lämmitettäessä), oikosulun (ei signaalia) ja anturin, joka kyllä mittaa mutta ei istu tällä lämmitysvyöhykkeellä (signaali ei reagoi tehoon). Viimeinen tapaus on arvokkain – se löytää muotissa vaihtuneet anturijohdot.

Virityssääntö

Samasta mallista voidaan laskea eri tavoin kesyjä säätimiä:

HUOMAA

Virityssääntö valitaan ennen adaptointia: se määrää, miten mallista syntyvät säätimen arvot. Joka vaihtaa sen jälkikäteen, joutuu toistamaan adaptoinnin – muuten vanhat säätöarvot jäävät voimaan.

Jos säätö ei miellytä

Ensimmäinen keino ei ole parametriluettelo vaan uusi adaptointi kylmällä vyöhykkeellä. Jos sen jälkeen jää toivomisen varaa:

Tee muutokset yksitellen ja pienin askelin ja tarkkaile kanavaa sen jälkeen. Tallennuksella (”Trace”) kaksi asetusta voi vertailla siististi sen sijaan, että arvioisi niitä muistista. Säätimen arvot on lueteltu kohdassa Kohta 11.3, ”Ilmoitukset”, ja ne voi viedä sieltä. Useiden kanavien samanaikainen tallennus kuluttaa paljon resursseja ja voi hidastaa käyttöliittymän vasteaikaa.

Liittyvät asetukset:RGP-01, ”Virityssääntö” · RGP-02, ”Adaptointi” · RGP-03, ”Lämpöt. raja-arvo Ks” · RGP-04, ”Lämmitysvaihe Tg” · RGP-05, ”Käynnistysviive Tu” · RGP-06, ”Säätimen vahvistus Kp” · RGP-07, ”Integrointiaika Tn” · RGP-08, ”Derivointiaika Tv” · RGP-09, ”Cid” · RGP-10, ”Cnb”